Paikkarin torppa on merkittävän suurmiehemme Elias Lönnrotin syntymäkoti. Torpan rakensi noin vuonna 1800 Eliaksen isä Fredrik Johan Lönnrot.
Torppa on ajalleen tyypillinen länsisuomalainen maalaisväen vaatimaton koti. Torppa sijaitsee luonnonkauniin Valkjärven rannalla. Alkuaan sen nimenä olikin Valkjärven torppa, mutta Sakari Topelius risti Maamme-kirjassaan sen Paikkarin torpaksi paikalla sijaineen sotilasvirkamiestalon mukaan.
Lönnrotin syntyessä torppa oli nykyistä pienempi. Torpassa olevan päätykamarin rakensi Eliaksen vanhin veli Henrik, joka osti torpan isältään vuonna 1825 ja asui siinä perheineen kuolemaansa asti vuoteen 1838. Torppa oli Lönnrotin suvulla aina vuoteen 1875 asti. Sen jälkeen vieraissa käsissä mökki pääsi pahasti rappeutumaan. Se oli jo tuolloin matkailukohde, mutta valvomattomana matkailijat yöpyivät siellä ja veivät irtaimistoa mennessään. Torppa oli hetken jopa purku-uhan alainen.
Elias Lönnrotin kuoleman jälkeen heräsi ajatus torpan säilyttämisestä sellaisenaan jälkipolville. Sammatin kuntakokous anoi vuonna 1887, että valtio ottaisi torpan hoitaakseen. Senaatti päättikin vuonna 1899 ottaa torpan valtion haltuun ”säilyttääkseen sen muistona tämän suurmiehen varhaisista vaiheista”.
Korjaustöihin ei oltu ryhdytty, kunnes professori Theodor Homén järjesti valtion varoista avustuksen torpan kunnostusta varten. Lönnrotin veljentytär Miina Lönnrot, joka oli toiminut hänen taloudenhoitajanaan vuosina 1854-1884, keräsi Paikkarin torppaan sen alkuperäista kalustoa. Osasta tehtiin jäljennöksiä Miinan ohjeiden mukaan.
Torppa oli valtion omistama, mutta sen käytöstä vastasi Suomen Matkailijayhdistys, muutaman vuoden myös Sammatin kunta. Vasta vuonna 1928 saatiin aikaan ratkaisu, jonka mukaan torppa sitä ympäröivine alueineen tuli Museoviraston haltuun (silloinen Muinaistieteellinen toimikunta).
Paikkarin torppa on vuosikymmenten aikana kokenut vaihtelevia kohtaloita. Kävijämäärät olivat korkeimmillaan 1930-luvulla. Syksyllä 2011 Museovirasto lopetti Paikkarin torpan museotoiminnan rahoittamisen. Toimintaa kuitenkin jatkettiin kesäaikana Lohjan kaupungin ja vapaaehtoisten voimin.
Syksyllä 2012 perustettiin Paikkarin torpan tuki ry. Sen tavoitteena on tukea henkisesti ja taloudellisesti torpan museotoiminnan säilymistä ja kehittämistä samoin kuin Elias Lönnrotin mittavan elämäntyön arvostuksen ylläpitämistä. Tällä hetkellä Museovirasto, Lohjan kaupunki ja Paikkarin torpan tuki yhdessä suunnittelevat kehittämistoimia.
Paikkarin torpan alue muodostuu seuraavista kohteista: Lönnrotin syntymäkoti, Lönnrotin patsas, 1920-luvulta oleva matkailumaja, aitta, talousrakennus ja Sampomäki. Aivan torpan vieressä on Lönnrotin perheen taloudenhoitajana toimineen Eliaksen vanhimman veljen tyttären Miinan mökki ja neljän kilometrin päässä Lönnrotin vanhuuden asunto Lammin talo.
Paikkarin torppaa alettiin korjata ja kunnostaa vuonna 1895
Kuvassa työmestari Oskari Kivistö, Akseli Gallen-Kallela ja arkeologi Juhani Rinne Paikkarin torpalla 1920-luvulla