Torpan ympäristössä

 

Paikkarin torpan muistomerkki

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Elias Lönnrotin muistomerkkikilpailun 1899 tämän satavuotismuiston kunniaksi. Voittajaksi valittiin Emil Wikströmin työ, joka on nykyisin Helsningin Lönnrotinkadulla.

Lönnrot on kuvattu runonkeruumatkalla yksinkertaisessa matkapuvussa, pitkävatiset pieksusaappaat jalassa. Hän istuu matalalla kivellä suorakulmaisen jalustan päällä. Oikea käsi, jossa nähdään lyijykynä, nojautuu kiveen; vasen käsi, paperikääröä pidellen, o toisella polvella.Jalustan yläosaa kaunistavat kaikilla kulmilla Kalevalan aihetta käsittelevät korkokuvaryhmät. Etusivulla on Sammon ryöstö, toisella pitkällä sivulla Sammon taonta ja Kullervon kosto, sitä vastaavalla sivulla Ainon kuolema ja Lyllikin ryöstö, takasivulla Väinämöisen poislähtö. Jalustan etusivun yläreunassa on nimikirjoitus Elias Lönnrot, takasivun vastaavalla reunalla on vuosiluku 1902. Jalusta olisi punaista graniittia, ja korkokuvaryhmät olisivat joko valettu prosnssista ta hakattu graniittiin.

Puutteena kuitenkin todettiin:"Julkisena muistopatsaana tulisi kuitenkin tämä teos yksinkertaisuudessaan ehkä tekemään jonkunlaisen köyhyyden vaikutuksen. Sen sijaan olisi se esitettynä esim. puolessa aijottua ssuuruutta, erittäin sopiva ja arvokas kaunistamaan jotakin tieteellisen laitoksen juhlasalia tahi jotain muuta julkista kokoushuonetta."

Ajatus Lönnrotin patsaan pystyttämisestä Sammattiin heräsi 1940-luvin lopulla. Kalevaaseura esitti, että kun Lönnrotin syntymästä tulee 9.4.1952 kuluneeksi 150 vuotta, hänen syntymäkuntaansa pystyttettäisiin muistopatsas, Emil Halosen kilpailuluonnoksen mukaisesti. Vaihtoehtoisina paikkoina olivat joko Sammatin keskusta tai Paikkarin torppa. Patsastoimikunta kävi 1951 katsastamassa eri vaihtoehtoja, ja "torpan ja vahdin rakennuksen väliltä löytyy koivujen ympäröimä kallio, joka heti ensi silmäyksellä tuntuu ikään kuin tähän tarkoitukseen luodulta. Taustalla avautuu suomalainen järvimaisema, vasemmalla kohoaa Lönnrotin syntymäkoti ja kallion ympärillä humiseva koivikko olisivat mitä parhaimmat kehykset tuolle Emil Halosen luomalle patsaalle.

Muinaistieteellinen toimikunta (nykyisin Museovirasto) hylkäsi haeuksen, koska patsas aiotulla paikalla tulisi näkymään heti torpalle mentäessä ja häiritsisi torpan ehjää vaikutelmaa ja tavallaan myös kilpailisi nähtävyytenä torpan kanssa. Kaalevelaseura haki muutosta siaan Korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka antoi saian valtioneuvoston ratkaistavaksi. Valtioneuvosto ratkaisi paikkakysymyksen Kalevalaseuran ehdottamalla tavalla.

Patsaan rahoitusta kerättiin kaksi vuotta, mutta avustajien luettelo ei ollut lukuisa. Huomattavasti rahastoa kartuttievat kansakoululapset, jotak myivät Lönntotin muotokuvaa esittävää merkkiä. Vaikeuksien jälkeen valoi Emil Halosen Arttu Halonen pronssisen patsaan Eino Räsäsen saveen ja kipsiin tekemän mallin mukaisesti. Paljastustilaisuudessa kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1952 oli paikalla toista tuhatta ihmistä, ja patsaan vastaanotti valtion puolesta opetusministeri Reino Oittinen, joka oli allekirjoittanut valtioneuvoston päätöksen Elias Lönnrotin patsaan paikasta.

Teksti: Esa Koskinen.

Emil Wikströmin alkuperäinen Lönnrotin muistomerkki Helsingin Lönnrotinkadulla

Valkjärvi
Näkymä Valkjärvelle torpan pihalta

 

Lammin talo

Elias Lönnrotin (1802-1884) vanhuudenkoti Lammintalo sihjaitsee Sammatin Haarjärven kylässä vain neljä kilometriä Paikkarin torpalta. Talo on kiehtova yhdistelmä vanhaa savupirttiä ja 1800-luvun säätyläiskotia.

Lammilla on nähtävillä Elias Lönnrotin aikaista ja hänelle kuulunutta esineistöä. Lönnrot asui Lammintalolla vuosina 1876-1884.

Osoite Lammintie 399 Sammatti
Tiedustelut 040-5544235
(källa lansiuudenmaan museot.fi)

 

Lohilammen museo

Lohilammen museo on rusthollitila 1700-luvulta. Museossa löytyy laaja talonpoikaisesineiden kokoelma ja Elias Lönnrotille kuuluneita esineitä.
Osoite Peririnnantie 2, Sammatti

Aukioloajat 8.6-9.8 keskiviikko-sunnuntai 12-16
Muina aikoina ryhmille tilauksesta. Juhannusaattona ja -päivänä suljettu.
Tiedustelut museo@lohja.fi
tai puh 0443694204

lähde: museo-opas.fi

 

Lohilammen tupa. Kuva J.Kestilä.

Miinan mökki

Paikkarin torpan pihapirissä sijaitsee Miinan mökki, joka toimii kesäkahvilana.

Miina tai oikeammin Serafia Wilhelmiina Lönnrot (1827–1915) oli Eliaksen Lönnrotin vanhemman veljen Henrik Lönnrotin tytär, joka hänkin syntyi Paikkarin torpassa. Miina omisti koko aikuisen elämänsä Elias ja Maria Lönnrotin perheelle heidän muutettuaan Kajaanista Helsinkiin vuonna 1854. Kun äiti-Maria kuoli jo vuonna 1868, Miina jatkoi talouden emännöijänä ja oli lapsille selkeästi äidin hellä korvike ankaraksi kasvattajaksi osoittautuneen vuonna 1869 pestatun taloudenhoitajan ja tyttöjen kasvattajan Sofi Peranderin rinnalla.

Miina eli Lönnrotin perheen arjessa ja suruissa kolmekymmentä vuotta, ensin Helsingissä ja Elias Lönnrotin siirryttyä eläkkeelle Sammatissa ja lopuksi Lammilla. Kun Elias kuoli vuonna 1884, Miina siirtyi ansaitulle eläkkeelle ja muutti asumaan Paikkarin torpan lähellä olevaan, vuonna 1863 rakennettuun Rauhalan torppaan – Miinan mökkiin. Täällä hän saattoi osoittaa olevansa vielä tarpeellinen, kun valtio otti hoitoonsa Paikkarin torpan ja siihen haettiin oikeanlaista interiööriä. Miina oli yksi harvoista, joka oli torpassa elänyt ja hänen ohjeittensa mukaan torpan sisämiljöö rekonstruoitiin. Miina kuoli 7. syyskuuta 1915.

https://kotiseutuliitto.fi/toiminta/kirjamakasiini/esittelyt-ja-arvostelut-2013/miinan-mokki-sammatissa/